Helpoin tapa matkustaa Gilin saarille

Kotona ollaan! Tulin Balilta takaisin keskiviikkona ja vielä on muutama vapaapäivä ennen kuin aloitan työt uudessa työpaikassa. En kerennyt Balilla kirjoittamaan kuin yhden postauksen, joten kirjoitan vielä pari, koska juttua riittää! Bali oli kyllä näkemisen arvoinen paikka ja voin lämpimästi suositella sinne matkustamista! 🙂

Olimme 3 yötä ensin Kutalla, jonka jälkeen matkustimme pikaveneellä Gili Trawanganille, jossa olimme myös 3 yötä. Ostimme veneliput aikaisemmin netistä ja päädyimme valitsemaan Bluewater Express-nimisen yhtiön. Ei ollut halvimmasta päästä (meno-paluu per hlö 1 422 000 IDR = 87 €), mutta kun vertailimme useita eri laivayhtiöitä, niin tämä oli ehdottomasti paras ja nopein vaihtoehto. Meillä molemmilla kun tuppaa olemaan matkapahoinvointia ja merisairautta aika helposti, niin halusimme ottaa nopeimman reitin. Meno-paluun hinta saattaa kuulostaa kalliilta, mutta hintaan sisältyi nouto hotellistamme Kuta Beachilta sekä kyyti hotellillemme Cangguun. Hotellimme Canggussa oli kyytialueen ulkopuolella, joten jouduimme maksamaan kuljetuksesta vähän extraa, n. 10 €. Bluewater Expressillä kaikki sujui paremmin kuin hyvin: meistä pidettiin koko ajan huolta ja asiakaspalvelu sekä laivan miehistö olivat ammattimaisia. Saimme Kutalla olevaan hotelliimme kirjeen, jossa oli lisätietoja hakuajankohdasta. Lisäksi ennen laivaan menoa odotustilassa sai kahvia, teetä ja vettä ja ennen laivaan astumista saimme pahoinvointipillerit sekä pienen vesipullon. Laivan matkustustilat olivat hyvät ja kannellekin sai mennä.

PSX_20180530_165933.jpg

Saavuttuamme Gili Trawanganin satamaan, vastassa oli useita kyydin tarjoajia. Trawanganilla ei ole ollenkaan moottoriajoneuvoja (vaikka näimme kyllä muutaman skootterin, mutta ne olivat todella hiljaisia, joten olisivatkohan ne toimineet sähköllä), mutta sitäkin enemmän hevoskärryjä, jotka ovat kätevin liikkumismuoto matkalaukkujen kanssa. Muutoin kannattaa vuokrata pyörä tai mennä kävellen. Hotellimme Trawanganilla oli nimeltään Hotel Vila Ombak, joka sijaitsi n. 500-700 metrin päässä satamasta. Suosittelen ottamaan hevoskärrykyydin, koska matkalaukkujen kanssa on vähän hankala kävellä ruuhkaista, kapeaa ja epätasaista tietä. Kyyti maksaa 50 000 IDR (3€), mutta satamassa meiltä pyydettiin tuplasti. Saimme tingittyä sen 80 000 rupiaan, mutta jos olisimme tienneet, niin olisimme tinkineet vielä enemmän.

Valitsimme Hotel Vila Ombakin sen takia, koska se sijaitsi lähellä satamaa ja menomestoja. Sijainti oli hyvä, mutta jos kaipaa rauhallisempaa menoa, niin suosittelen majoittumaan saaren toisella puolella, esim. Hotel Ombak Sunset-hotellissa.

PSX_20180525_214247.jpg

PSX_20180529_100112.jpg
Hotellissa on kaksi allasaluetta. Isommalla allasalueella (kuvassa) on allasbaari.

PSX_20180529_095823.jpg

PSX_20180525_220759.jpg
Tältä oma villamme näytti ulkoa päin.
PSX_20180529_094541.jpg
Sisäänkäynti / aulatila.
PSX_20180525_214836.jpg
Kun portaat kävelee ylös, terassilla on aurinkotuolit, mutta aurinko ei kunnolla paistanut ainakaan meidän villaamme. Joihinkin villoihin paistoi.
PSX_20180525_214553.jpg
Sisä(nukkuma)tila oli pieni, mutta ihanan kotoisa! ❤ Tuntui, kuin olisi mökillä!
PSX_20180529_100325.jpg
Sisätilan kautta pääsi portaat alas wc- ja suihkutilaan, joka oli siis ulkotiloissa. Rappuset olivat jyrkät ja ehkä jopa hieman vaaralliset, joten en suosittele tätä villaa lapsiperheille.
psx_20180530_165733.jpg
Suihkutila sijaitsi myös ulkona. Mukavaa vaihtelua, tämmöistä majoitusta en ole ennen kokeillut!

Suosittelen tätä hotellia, jos erityyppinen majoitus kiinnostaa. Villa oli siisti ja siellä oli toimiva ilmastointi. Koko hotellin ilmapiiri oli ihanan rauhallinen ja ulkotilat olivat erittäin vehreät. Aamupala oli ihan ok, mutta ei tyypillinen ”american breakfast”, joten se vähän rajoitti, koska en halua syödä aamupalaksi riisiä ja ns. kunnon ruokaa, jota aasialaiset ilmeisesti syövät heti aamulla.

PSX_20180529_095126.jpg
Huonepalvelu toimi erittäin hyvin! Tilasimme yhden kerran voileivät sekä kahvit huoneeseen.

Kaiken kaikkiaan suosittelen matkustamista Gilin saarille ainakin kerran! Valitsimme nimenomaan Trawanganin, koska Meno ja Air ovat rauhallisempia saaria ja ajattelimme, että kyllästymme, jos ei ole kunnolla tekemistä. Kävimme snorklaamassa yhtenä päivänä, joka oli ensimmäinen snorklauskertani ikinä! Innostuin siitä niin paljon, että ensi kerralla menen ehdottomasti sukeltamaan! Snorklausreissu kesti yhteensä 4 tuntia, jonka aikana snorklasimme 3 eri kohdassa ja näimme koralleja, erilaisia kaloja sekä merikilpikonnia. Snorklauksen jälkeen menimme Gili Airille syömään ja palasimme takaisin Trawanganille.

PSX_20180524_230601.jpg
Kannattaa vuokrata pyörä ja pyöräillä saaren ympäri, sillä saaren toisella puolellakin on paljon ihania maisemia sekä niitä kuuluisia keinuja, joissa kaikki ottavat ihania lomakuvia!

PSX_20180526_104049.jpgPSX_20180529_160536.jpgPSX_20180529_160859.jpgPSX_20180529_161203.jpg

PS. Rakastan snorklaamista! ♥

Mainokset

Balin turistirysä: Kuta Beach

En ole ikinä kunnolla haaveillut Balille matkustamisesta, mutta niin monet kaverit ovat viimeisen vuoden aikana käyneet siellä, joten mielenkiintoni heräsi. Suomesta ei ole suoraa lentoyhteyttä Balille, joten varasimme matkat Denpasariin Qatar Airwaysilta, jossa välilasku oli Dohassa. Matkan kesto välilaskuineen oli noin 19 tuntia, ja vaikka se kuulostaa paljolta, niin matka meni sujuvasti ja suht nopeasti. Meno-paluu-lennot maksoivat noin 650 €/hlö.

Suunnitelmanamme on yöpyä 3 yötä Kutalla, 3 yötä Gili Trawanganilla ja 5 yötä Canggussa. Kaikki varoittelivat Kutasta, että se on kamala turistirysä, mutta Phuketissa käyneenä voin kyllä sanoa, ettei se ollut läheskään yhtä paha, vaikka hotellimme The Kuta Beach Heritage Hotel olikin keskeisellä paikalla ihan rannan tuntumassa.

PSX_20180521_233131.jpg

Kuta alueena ei ollut kovinkaan iso ja kaikki tarvittavat (ruokakauppa, ravintolat, ostoskeskus Beachwalk, ranta) olivat todella lähellä. Ajattelimme tehdä päiväreissun Ubudiin Kutasta, mutta tekemistä riitti sen verran, että jätämme sen toiseen kertaan. Aika kului altaalla, syödessä ja hieronnassa. Tunnin jalkahieronta maksoi 80 000 Indonesian rupiaa (IDR) eli n. 4,80 €. Ärsyttävintä Kutassa oli tuotteitaan tyrkyttävät kauppiaat sekä hierontaa ja taksia huutelevat kuljettajat. Lisäksi liikenne oli aika kaoottista, eikä tien yli noin vain menty. Jalkakäytävät olivat ahtaat ja välillä skootterit ajelivat niitä pitkin. Liikenteessä on enemmän skoottereita kuin autoja, eivätkä kuskit väistele jalankulkijoita, joten kannattaa olla varuillaan.

PSX_20180523_132340.jpg

Aina kun matkustan ulkomailla, päälimmäisenä mielessä on – mikäpä muukaan kuin ruoka! Tsekkasimme Tripadvisorista hyviä arvosteluja saaneita ravintoloita, joissa muutamassa kävimme. Ensimmäisenä iltana menimme Kori-ravintolaan, joka oli aivan ihana! Suosittelen ehdottomasti! Ilmapiiri ja miljöö olivat ihania, ja samoin ruoka oli todella maukasta! Toisena iltana menimme syömään Fat Chow -nimiseen ravintolaan, josta sai aasialaista ruokaa ja se oli hyvää. Ei mitenkään maailman parasta, mutta perus hyvää ja lisäksi ravintolan ilmapiiri oli mainio. Ravintola oli täynnä, kun menimme sinne ja jouduimme hetken odottamaan pöydän vapautumista. Toinen ravintola, jossa kävimme seuraavana päivänä lounaalla oli Poppies. Ihanan vehreä ympäristö ja ruoka maistui hyvältä!

PSX_20180521_174805.jpg
Poppies-ravintolassa oli ihana tunnelma!
PSX_20180525_213523.jpg
Chicken satay-annos Poppies-ravintolassa

Viimeisenä iltana otimme taksin ja menimme Seminyakiin, joka on Kutalta noin 5 km päässä. Olin kuullut kaverilta, että Balilla on luotettava taksiyhtiö Blue Bird Company, jonka kuskit ajavat aina mittarit päällä. Otimme kuitenkin taksin hotellin aulapalvelusta ja sanoimme, että nimenomaan tuo kyseinen taksi, mutta meidät vietiin sinne jollain hienolla taksilla ja maksoimme 150 000 IDR (n. 9 €) , joka oli varmaan triplahintainen. Mutta kun tuo on niin pieni summa, niin ei siitä jaksa alkaa vääntämään ja ihan mielellään maksaakin enemmän turvallisesta autokyydistä. Takaisin tullessa oli vähän hankala löytää luotettavaa kuskia, koska monet joivat alkoholia ja tarjosivat taksikyytiä tai olivat muuten vain sekaisin/aineissa. Otimme taksin lennosta ja maksoimme matkasta 70 000 IDR (4,20 €). Olimme sopineet hinnan etukäteen. Autossa oli kuitenkin joku mittari, joka näytti jotain 46 000, mutta en ollut varma, olisiko se sitten ollut oikea hinta. Mutta todella halpaa kuitenkin.

PSX_20180523_131926.jpg
Suosittelen ehdottomasti Seminyakissa käymistä!

Olimme katsoneet jo valmiiksi fine dining-ravintolan Seminyakista, Chez Gado Gadon. Ruoka oli hyvää, mutta kanapastani oli vähän liian tulista. Ruokailu (pasta, lasillinen valkoviiniä, jälkiruoka) maksoi noin 22 €, joka on Balin hintatasoon nähden vähän kalliimpi. Seminyak oli paljon rauhallisempi alueena kuin Kuta. En ehkä yöpyisi enää Kutan alueella, mutta oli kuitenkin kiva nähdä kyseinen paikka!

 

PS. Rakastan Balia! ♥

Wizz Airilla Turusta Gdanskiin – paniikki iski lentokentällä!

Kokemuksia Wizz Airista

Varasin Wizz Airin lennot Gdanskiin jo toukokuussa, koska silloin Lentodiileissä oli hyvä tarjous: meno-paluu Turusta Gdanskiin alkaen 20€! Me valittiin sellaiset päivät, että hintaa tuli 35€, mutta loppujen lopuksi hintaan tuli lisää vielä 40€ per henkilö, koska käsimatkatavarasta piti maksaa extraa. Ei mikään normaalikokoinen lentolaukku mahdu niihin mittoihin (eli sen pitäisi sitten olla esim. reppu/käsilaukku), mutta mittarajoja uudistetaan 29.10.2017, jolloin oma laukkuni saattaisi juuri ja juuri mahtua.

PSX_20170920_110600

Olimme tehneet lähtöselvityksen jo etukäteen, joten menimme suoraan jonottamaan turvatarkastukseen. Turun lentoasema on todella pieni, joten sinne ei tarvitse varata turhan paljon aikaa. Lentojen lähtöajat olivat inhimilliset (meno 13:05 ja paluu 10:00), vaikka yleensä halpalentoyhtiöiden lentoaikataulut ovat joko todella aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Wizz Airin lentokone oli yllättävän iso ja istumatilaakin oli enemmän kuin esim. Norwegianilla kun lentää Helsingistä Ouluun. Matka-aika oli mennessä 1,5 tuntia ja paluumatkalla vai reilun tunnin. Palvelu lentokoneessa oli hyvää ja paluumatkalla vähän jopa nauratti, kun käytimme viimeiset rahat lentokoneessa kahviin, eikä meillä ollut tarpeeksi käteistä (puuttui muutama zloty), niin lentoemäntä sanoi vain iloisesti, että ei se haittaa, eikä veloittanut meiltä täyttä hintaa. Eihän tuo muutama zloty ole paljon mitään, mutta kun Suomessa on tottunut maksamaan kaiken aina sentilleen, niin tuntuu vähän hassulta, ettei koko summaa veloiteta. Mutta tämä oli siis vain positiivinen asia! 🙂

 

Gdanskin nähtävyydet

Gdansk on melko pieni kaupunki, eikä siellä suoraan sanottuna ole paljoa nähtävää. Kiersimme vanhankaupungin parissa tunnissa, jonka aikana ehdimme ottaa pakollisia turistikuvia ja käydä lounaallakin. Arkkitehtuuri oli hieno kaikkialla kaupungissa, mutta välillä näytti siltä, kuin olisimme Tallinnassa tai Neuvostoliitossa. Nyt ymmärrän, miksi Gdanskia kutsutaan turkulaisten Tallinnaksi. 😀 Kävisin useamminkin, jos asuisin Turussa tai jos Wizz Air lentäisi Helsingistä.

PSX_20170919_134953

PSX_20170918_145317

PSX_20170924_103816

PSX_20170924_104803

PSX_20170924_105536

PSX_20170924_110549
Vanhassa kaupungissa sillan toisella puolella oli ”maailmanpyörä”, joka oli melkein samanlainen kuin Helsingissä. Harmitti vaan, että rakennustyömaat pilasivat tämän maiseman.

PSX_20170924_105946

PSX_20170924_110303

Suosittelen käymään view pointilla (niitä on ainakin kaksi, kävimme vain toisessa). Sisäänpääsymaksu oli 10 zlotya ja vain käteinen käy. Lippujen myyjä kysyi, olemmeko opiskelijoita ja saimme puolet alennusta eli maksoimme vain 5 zlotya per henkilö (n. 1,20 €). Ei tarvinut edes näyttää opiskelijakorttia. Itsehän tosiaan pelkään korkeita paikkoja, joten mulle tämä ei ollut kovin miellyttävä kokemus. Mutta ylhäältä näkee maisemat ja koko kaupungin todella hyvin!

PSX_20170924_111015
Tässä kuvassa näkyy hyvin hotellimme Mercure Gdańsk Stare Miasto ja vasemmalla Madison-kauppakeskus. Ja nähtävästi jotain isoa sinne rakennetaan.

 

Hotelli

Oli kiva lähteä ”valmismatkalle”, kun kaveri oli jo valmiiksi tsekannut hotellin, nähtävyydet sekä paikat, jossa pitää käydä. Hotellit Gdanskissa ovat yleisesti ottaen halvempia kuin Suomessa, mutta jos haluaa yöpyä oikein hienossa hotellissa, niin saa siitä kyllä sitten maksaakin. Olimme Mercure Gdansk Stare Miasto-hotellissa sunnuntaista keskiviikkoon eli 3 yötä. Hinta aamupaloineen maksoi 264€ eli 132€/hlö. Aamupalan voi jättää poiskin, mutta halusimme sen kuitenkin ottaa.

PSX_20170924_102323
Huone oli tilava ja siellä oli minibaari, vedenkeitin + kahvia sekä teetä.
PSX_20170924_102701
Kannattaa pyytää näkymä vanhaan kaupunkiin päin. Hotellissa on 17 kerrosta ja me olimme 9. kerroksessa.

Kylpyhuone oli siisti, mutta suihkussa käydessä vesi väkisinkin valuu lattialle. Hotellin aula oli hienon näköinen ja siellä on myös ravintola. Lisäksi jos haluaa rentoutua, voi käydä kuntosalilla rehkimisen jälkeen balilaisessa hieronnassa. Itse en ehtinyt käydä kokeilemassa, mutta arvostelut olivat hyvät ainakin Tripadvisorin mukaan. Hinnat olivat lähes Suomen tasoa.

 

Ravintolat

Syöminen Gdanskissa (ja yleisestikin Puolassa) on noin puolet halvempaa kuin Suomessa. IHANAA! ❤ Oli kiva käydä ravintolassa kerran tai kaksi päivässä. Oikeastaan mikään ravintola ei ollut pettymys, mutta kaverini pettyi pariin ruoka-annokseen.

Ensimmäinen ravintola, jossa kävimme oli Pueblo. Se on saanut ihan hyvät arvostelut Tripadvisorissa ja on kaiken lisäksi meksikolainen, joten mietimme, että sen on pakko olla hyvä. Palvelu oli ihan ok ja ruokakin meni alas. Meksikolainen riisi oli todella maukasta ja kanakin oli hyvää. Joku siitä kuitenkin puuttui… Voisin verrata Puebloa Amarilloon, mutta Pueblo on vähän parempi. Ruoat kahdelle hengelle maksoivat 22 € ja otimme molemmat kana-annokset + juomat (yht. limu, bisse, viini). Annoksiin kuului pieni alkusalaatti ja nachoja. Ravintolan tunnelma oli tosi kiva ja rento, todella meksikolainen. ja olisi voinut luulla, että olemme Meksikossa.

PSX_20170924_101754
Pueblo

Kävimme lounaalla Lao Thai-nimisessä thaimaalaisessa ravintolassa. Siellä oli lounastarjous: alku- ja pääruoka yht. 29 zlotya. Otin siihen vielä bissen kylkeen, niin kokonaishinnaksi muodostui 38 zlotya = 9 €. Ihan sairaan halpaa! 😀 Ja ruoka oli tosi hyvää!

PSX_20170920_105904
Lao Thain alkuruoka…
PSX_20170920_110236
… ja pääruoka.

Illalla kävimme hotellin Winestone-ravintolassa syömässä ja otin kanapastaa. Nimeksi olisi sopinut paremminkin sipulipasta, koska sipulia oli aivan liikaa, vaikka tykkäänkin siitä. Muuten pasta oli hyvää ja viinin kanssa hintaa tälle illalliselle tuli 14,50€. Kannattaa muuten aina maksaa paikallisella valuutalla (kortilla maksaessa), koska se on halvempaa.

PSX_20170924_104308
Winestone

Matkan viimeinen ravintola oli Bistro Kos ja tämä oli paras syömäni ateria Gdanskissa. Ensin teki mieli pizzaa, mutta kun näin ruokalistan, niin oli pakko tilata lohi. Se oli täydellisesti valmistettu, enkä edes jaksanut syödä kaikkea, kun se oli niin täyttävää. Maistoin kaverin pizzaa ja se ei ollut kyllä mistään kotoisin! Ei mitään makua… Muutenkin oli hieman hankalaa löytää pizzeriaa, kun on tottunut, että Suomessa joka toinen ravintola on tyyliin pizzeria.

PSX_20170920_105615
Bistro Kos

 

Yhteenveto

Gdansk on hyvä kohde pidennetylle viikonlopulle, mutta viikkoa en siellä viettäisi, vaan silloin lähtisin käymään myös mm. Sopotissa. Puolassa ravintoloissa syöminen on halpaa ja samoin elintarvikkeet. Vaatteet ja muu shoppailu on aika lailla Suomen tasoa, riippuen tietenkin kaupasta. Hyviä shoppailupaikkoja ovat Madison-kauppakeskus, joka on ihan Mercure-hotellin vieressä ja toinen kauppakeskus Galeria Baltycka on vähän kauempana, mutta se on isompi, joten suosittelen sinne menemistä. Menimme sinne taksilla ja menomatka maksoi 30 zlotya, mutta paluumatka yllättäen 80 zlotya.

Takseista sen verran, että kannattaa kysyä aina etukäteen matkan hinta ja katsoa, onko kuski laittanut mittarin päälle (tämän opimme kantapään kautta kun yksi taksikuski kusetti meitä). Luotettavia taksiyrityksiä ovat mm. Neptun ja Hallo Taxi.

Matka lentokentältä hotelliin maksoi kahdelta hengeltä 22,50€. Kun lähdimme takaisin lentokentälle, tilasimme taksin hotellin respasta ja vastaanottovirkailija kertoi, että lentokentälle kiinteä hinta on 70 zlotya. Jaoimme taksin kahden norjalaisen kanssa ja matkan kokonaishinta oli kuin olikin 70 zlotya = 16,50€ eli reilu 4€/hlö.

Olimme varanneet matkaan noin puoli tuntia aikaa, mutta yksi liittymä oli ihan tukossa, joten matkaan meni noin 45 minuuttia. Lento lähti klo 10 ja portit sulkeutuivat klo 9:30. Olimme lentokentällä noin klo 9 ja turvatarkastuksessa oli jonoa melko reippaasti. Melkein iski paniikki, että ehdimmekö koneeseen, mutta onneksi jono lähti vetämään hyvin.

Kun olimme menossa turvatarkastukseen, niin silloin se paniikki iski! Meillä oli vain käsimatkatavarat ja olin laittanut nesteet sinne. Olin avaamassa laukkua koodilla, joka on ollut aina sama. MUTTA SE EI AUENNUT. Olin vielä hotellissa testannut, että se toimii, joten en tosiaan tiedä, miten se jumittui. No, yritin selittää turvatarkastajalle, etten saa sitä auki ja kysyin, olisiko heillä mitään työkalua, jolla lukon saisi rikottua. Turvatarkastaja ei vaikuttanut yhtään kiinnostuneelta tilanteestani ja mä sitten siinä panikoin ja yritin voimakeinoin saada laukkua auki. Ei selittelyt auttaneet ja porttien sulkeutumiseen oli aikaa enää 10 minuuttia. Sanoin jo kaverilleni, että ”mee vaan, mä tuun seuraavalla lennolla”, mutta sitten toinen turvatarkastaja tuli jonkun veitsen kanssa ja sai lukon auki ilman, että se meni rikki. Eli noin helppoa on näköjään tiirikoida matkalaukun lukko auki. Nesteet tarkistettiin ja mentiin vauhdilla portille, joka ei kuitenkaan ollut ihan nurkan takana, vaan piti kävellä jonkun matkaa. Onneksi ehdittiin ajoissa portille ja päästiin turvallisesti takaisin Suomeen!

 

Ps. Rakastan matkustamista (vaikka joskus iskeekin paniikki)! ❤

 

Näin saat ilmaisia lahjakortteja!

Kun avaan lompakkoni, niin sieltä löytyy jos jonkinmoista lahjakorttia: Ikea, Stadium, K-Citymarket, S-ryhmä… Ihan laidasta laitaan. Ja tiedättekö mitä? Olen saanut kaikki nämä lahjakortit ilmaiseksi! Ja nyt aion kertoa, miten.

20170910_200521

Ensinnäkin idea tästä blogikirjoituksesta lähti siitä, kun juttelin kavereiden kanssa ja kerroin näistä saamistani lahjakorteista. ”Mistä sä oot noi saanut? Miten sulla on aina lahjakortti johonkin liikkeeseen?” No, lahjakortit saan ilmaiseksi siinä mielessä, etten maksa niistä rahaa, mutta kallisarvoista aikaani kyllä. Nykypäivänähän aika on rahaa, mutta miksipä en voisi käyttää pari tuntia omaa aikaani syömällä herkullisia leipiä ja juomalla kahvia sekä virvokkeita samalla kertoen omia mielipiteitäni.

Kysehän on siis siitä, että olen rekisteröitynyt markkinatutkimusyrityksen listoille ja saan sitä kautta kutsuja erilaisiin ryhmäkeskusteluihin, mikäli kuulun kohderyhmään. Välillä on ollut myös yksityiskeskusteluja tai tuotteiden maistelua. Jos haluat liittyä listalle (ei siis sido vielä mihinkään), suosittelen näitä kahta yritystä, joista minulla on kokemusta: Testaamo ja Norstat.

Homma etenee niin, että täytät hakulomakkeet ja mikäli kuulut kohderyhmään, sinulle soitetaan ja kysytään tarkentavia kysymyksiä ja saat heti puhelun aikana tietää, sovellutko kyseiseen tutkimukseen vai et. Jos sovellut, sitten vain sovitaan aika ja paikka ryhmäkeskustelulle. Kun menet ryhmäkeskusteluun (yleensä jollain toimistolla), siellä on tarjolla herkullisia leipiä, kahvia sekä virvokkeita. Ryhmässä on yleensä 5-10 henkilöä + keskustelun vetäjä, joka kyselee kysymyksiä ja jokainen vastaa niihin vuorollaan tai silloin kun on mielipide. Eihän siellä siis tuppisuuna auta istua, vaan kertoa rohkeasti omat mielipiteensä, koska oikeaa tai väärää vastausta ei ole.

Kun olen käynyt ryhmäkeskusteluissa, ilmapiiri on ollut aina hyvä ja avoin, eikä kukaan lyttää toisen mielipiteitä, vaikka ne olisivatkin ihan erilaisia. Yleensä ryhmäkeskustelut nauhoitetaan pöydällä olevan nauhurin avulla, jotta keskustelun vetäjä voi kirjoittaa keskustelun tulokset puhtaaksi. Joskus käytetään myös videokameraa, mutta se jää vain tutkimuskäyttöön, eikä sitä julkaista missään. Keskustelu kestää yleensä noin 2 tuntia ja siitä saa lahjakortin palkkioksi (yleisesti ne ovat 40-70€ tutkimuksesta riippuen). Hyvä juttu tässä on se, että lahjakortti on Presentcard eli superlahjakortti (nykyään nimellä GoGift), jonka voi itse valita ja tilata netin kautta saamallaan koodilla.

Ja eiväthän nämä tutkimusyritykset näitä keskusteluja huvikseen järjestä, vaan taustalla on joku yritys, joka on tilannut tämän markkinatutkimuksen. Näiden markkinatutkimusten avulla halutaan selvittää asiakaskäyttäytymistä sekä mielipiteitä tuotteista, ja näiden tietojen pohjalta tuotteita/yrityksen toimintatapaa voidaan muokata asiakasystävällisemmäksi ja liiketoimintaa tuottavammaksi. Simple as that.

Eihän tämä kaikille sovi, enkä sitä suosittelekaan ujoille tai sellaisille henkilöille, jotka eivät uskalla kertoa omaa mielipidettään. Mutta itse olen tykännyt tosi paljon ja yleensä ryhmässä on melko samanhenkisiä tyyppejä, ja sitäkin kautta on hyvä mahdollisuus luoda uusia kaverisuhteita! Huomenna olen taas menossa yhteen ryhmäkeskusteluun, jossa katsotaan jotain tulevaa ohjelmaa/sarjaa ja siitä pitää kertoa omia näkemyksiään.

 

Ps. Rakastan kertoa oman mielipiteeni!

 

Tulevaisuus hakusessa (vai onko?)

Syksy tulee ja kohta varmaan alkaa tää perus syysmasennus, kuten joka vuosi. Kesä on ohi, illat pimenee ja ulkona on koko ajan vaan kylmempi ja kylmempi. Vaikka tää tapahtuu joka ikinen vuosi, niin en vaan taaskaan käsitä, mihin se kesä oikein meni ja tuntuu, etten saanut mitään tehtyä, vaikka tosiasiassa olenhan mä vaikka mitä kerennyt tekemään. 😀

PSX_20170902_120801
Robinin keikka Altaalla
PSX_20170902_121132
The Weekend Festival
PSX_20170902_120222
Tikkurila Festivaali

Tässä on nyt ollut kaikenlaista hommaa, enkä ole jaksanut keskittyä kouluun ollenkaan. Enää pitää tehdä se opinnäytetyö ja sitten on homma paketissa ja musta tulee uunituore restonomi! Ehdotin jo yhtä aihetta, mutta ei mennyt läpi kun oli kuulemma liian laaja. Ajattelin siis tehdä tutkimuksen, miten terrorismi vaikuttaa suomalaisten matkailutottumuksiin. Mutta äh, antaa olla… Nimittäin nyt keksin paljon paremman idean ja tää idea tuli oikeastaan mun uuden duunin ja kavereiden kautta.

Ne, ketkä seuraa mua Snapchatissa (@rosaliinarousu), saattaa muistaa mun avautumisen duunikuvioista, ja että mulla on ollut sekä pidempi- että lyhytaikaisia työsuhteita todella monelta eri alalta. Lopetin Viikkarilla kolmen vuoden jälkeen ja kesän aikalailla chillasin ja tein vähän jotain osa-aikaisia hommia. Nyt löysin sellaisen työn, joka vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja olen halunnut jo pitkään sille alalle: eli henkilöstö- ja rekrytointiala. Toimin siis HR-assistenttina ja työt aloitin maanantaina.

Ja tästä päästäänkin siihen mun opinnäytetyöaiheeseen. Laitoin Snapchattiin kuvan kun olin ensimmäistä päivää töissä ja tosi moni kaveri laittoi viestiä, että miten mä aina saan ne duunit, mihin haen. On tullut elämäni aikana ravattua työhaastatteluissa sen verran, että kokemusta on karttunut, joten miksen jakaisi tätä tietoa muille? Mitä jos perustaisin toiminimen ja sitä kautta antaisin vinkkejä CV:tä, työhakemusta ja työhaastattelua varten? Eli ajattelin tehdä liiketoimintasuunnitelman opparina, vaikka vannoin, etten tee enää ikinä tee sellaista yrityskurssin jälkeen, jonka kävin koulussa ja koin sen jotenkin tosi haastavaksi (saattoi tosin johtua myös aiheesta ja ryhmästä yms.). Mutta olisi tosi siistiä tehdä jotain ton tyylistä osa-aikaista työtä omalla toiminimellä. Mitä mieltä olette? Olisi tosi kiva, jos kirjoitatte kommenttikenttään ajatuksia yrittäjyydestä ja HR-alasta!

Ps. Rakastan mun uutta työtä! ❤